Jokainen rakentamaton takka on ilmastoteko
Muinoin tulisijoilla oli suuri merkitys ruuan valmistuksessa, lämmönlähteenä ja valaisussa. Esihistoriallisena aikana eläneet esivanhempamme lämmittelivät ja kypsyttelivät riistaa avotulien äärellä. Tuli antoi myös valoa ja suojaa pedoilta. Mesoliittisen kivikauden kivestä tai savesta kasatut tulenpitopaikat korvautuivat ajan myötä liesirakennelmilla. Puunpoltto ja tuleen tuijottaminen ovat osa meissä vielä jäljellä olevaa luolaihmisen perimää. Useat meistä pitävät takkaa edelleen tunnelman luojana tai luonnollisena osana nykyaikaisen omakotitalon lämmitysjärjestelmää. On oltava mahdollisuus tuijottaa tulta lasiluukun läpi. Tuleen tuijottamalla voimme palata esihistoriallisena aikana eläneiden esivanhempiemme sielunmaisemaan. Kreikkalainen filosofi Empedokles jakoi alkuaineet (elementit) neljään ryhmään, joista yksi oli tuli. Näistä ajoista tieto tulen olemuksesta on tarkentunut. Nykytiedon valossa tiedetään, että tuli on ainoastaan palamiseen liittyvä ilmiö, jonka havaittavia merkkejä